Markkinat ja Lestadius
Yykeänperän markkinoiden katsotaan olevan eräs niistä vanhimmista ja tärkeimmistä Pohjois-Norjassa. Eräänä syynä markkinoiden merkitykselle oli sopiva sijainti. Yykeänperä oli sisämaan ja rannikon asukkaiden luonnollinen kohtaamispaikka. Toisena mahdollisena syynä voi olla se, että ns. merisaamelaisveron perintä oli tapahtunut täällä määrättyinä vuodenaikoina. Veronkeruun yhteydessä tehtiin samalla kauppaa. Yykeänperän markkinat on kirjallisisissa lähteissä mainittu jo vuonna 1571. Markkinat olivat myös porttina lestadiolaisuudelle Pohjois-Tromssassa.
Markkinat järjestettiin kahdesti vuodessa, marraskuussa ja tammikuun lopussa. Ajankohdille lienee syynä ensinnäkin teurastusaika, ja toisekseen myös ajokelit. 1800-luvulla kehittyivät markkinat Pohjois-Kalotin suurimmiksi. Vuonna 1855 täällä myytiin 54 000 kiloa seitiä, 18 000 jauhoja, 36 000 kiloa voita, 3000 kiloa kahvia ja 1000 – 2000 poronruhoa. Poronliha, riekot, voi, jauhot ja kala olivatkin tärkeimmät kauppatavarat.
Yykeänperässä tapasivat porosaamelaiset, Tornionlaakson kauppiaat, norjalaiset kauppiaat ja lähialueiden norjalais-, kveeni- ja saamelaisasukkaat. Ne, jotka tulivat markkinoille, olivat puolin ja toisin riippuvaisia toisistaan. Syysmarkkinoilla tekivät sisämaan asukkaat ja rannikon asukkaat keskenään kauppaa, ja siksi syysmarkkinoita kutsuttiin myös lappalaismarkkinoiksi. Joulun jälkeisiä markkinoita taas kutsuttiin kveenimarkkinoiksi. Sinne tulivat Tornionlaakson ammattikauppiaat.
Markkinat toivat myös kaivattua vaihtelua raskaaseen arkipäivään. Markkinoilla oli tarjolla viihdettä, makeisia, ihmepaketteja ja onnenkirjeitä. "Löytää markkinaheila" oli myös hyvin tunnettu sanonta.
Vuoden 1900 jälkeen alkoi markkinatoiminta vähentyä. Rautateiden rakentaminen, höyrylaiva reitit ja uudet maantiet tehostivat tavarain kuljetusta kansallisvaltioiden sisällä. Rajakauppa sai kilpailijoita. Näiden syiden ja rajakauppa kohti tunnetun poliittisen vastahakoisuuden vuoksi markkinoiden tärkeys menetti vähitellen merkityksensä. Viimeiset markkinat järjestettiin vuonna 1955.
Yykeänperän markkinat olivat porttina lestadiolaisuudelle Pohjois-Tromsassa. Karesuvannon pappi Lars Levi Lestadius lähetti hengellisiä johtajiaan Yykeänperään vuonna 1848. Lestadiuksen saarnat saivat aikaan herätysliikkeen, joka levisi koko Pohjois-Kalotin alueelle. Lestadiolaisuus sai erityisen hyvin jalansijaa saamelaisten ja kveenien keskuudessa. Eräänä syynä siihen oli se, että Lars Levi Lestadius ja hänen seuraajansa käyttivät paikallista kieltä ja vertauskuvia, jotka olivat suoraan ihmisten arkipäivästä. Alkoholin väärinkäyttö oli siihen aikaan iso sosiaalinen ongelma. Saarnaajat pauhasivat pappien kaksinaamaisuudesta, jotka puhuivat Jumalan sanaa ja samalla myivät viinaa. Saarnamiehet nostivat tavallisen ihmisen itsetuntoa kertomalla, että yksinkertainen elämä vaatimattomuudessa teki helpommaksi päästä taivaan portista Jumalan valtakuntaan.
1930-luvulta lähtien on lestadiolaisuus vakiintunut vaikutusvaltaiseksi ja ohjaavaksi liikkeeksi Pohjois-Tromssassa. Liike on Norjan kirkon jäsen huolimatta siitä, että ajoittain liikkeen sisällä esiintyy suurta tyytymättömyyttä valtiolliseen kirkkopolitiikkaan. Yykeänperän markkinoilla järjestivät lestadiolaiset suuria seuroja. Kun markkinat loppuivat vuonna 1955, jatkoivat lestadiolaiset tapaamisiaan täällä aina marraskuussa.
