Maarnuoran tila
Vuonna 1776 otti Nils Giæver (s.1753) Maarnuoran tilan haltuunsa isältään Hans Petter Giæveriltä. Samana vuonna sai Nils Giæver majatalo-oikeudet, ja laajensi asuinrakennuksen sellaiseksi kuin miltä se nyt näyttää. Kauppapaikan suuruusajat olivat 1700-luvun lopusta aina 1800-luvun loppuun asti.
Vuonna 1856 otettu palotaksta osoittaa, että tila oli suuri kappapaikka, jossa oli lähemmäs 20 rakennusta päärakennuksen läheisyydessä.
Toisen maailmansodan aikana räjäyttivät saksalaiset kaikki muut rakennukset paitsi päärakennuksen, joka oli rauhoitettu vuonna 1942. Sodan jälkeen tila oli edelleenkin tärkeä kauppapaikka. Siihen tuli mm. posti, ja siinä pysähtyi myös paikallinen reittilaiva. 1960- ja 1970-luvuilla päärakennuksen kunto heikkeni huomattavasti, ja 1980-luvulla otti Pohjois-Tromssan Museo tilan haltuunsa Trettenin perheeltä, joka siihen aikaan omisti paikan. Nyt tila seisoo kauniina muistona kadonneista suuruuden päivistä.
Kauppatoiminta Maarnuorassa alkoi jo 1600-luvulla, ja jatkui aina 1960-luvulle asti. Kauppapaikan toiminta perustui tilanhoidon ja kalastuksen yhdistelmään. Maarnuoran tilalla oli kolme pienehköä purjelaivaa peräjälkeen joiden kaikkien nimenä oli Nordstjernen (Pohjantähti). Kuivattu kala oli tärkein kauppa-artikkeli, jota vietiin Bergeniin. Lisäksi kalanmaksaöljy, nahka ja turkikset, poronliha ja -sarvet olivat niitä tavaroita joita lähetettiin purjelaivoilla etelään. Laivoihin mahtui paljon arvokasta lastia. Vuonna 1796 Nordstjernen lähti kohti Bergeniä lastinaan 37 tonnia kuivakalaa, 206 tynnyriä kalanmaksaöljyä, 51 ½ tynnyriä tervaa, 425 kiloa talia. Suurimpaan Nordstjernen-alukseen mahtui kuitenkin jopa 148 tonnia kuivakalaa.
Paluumatkallaan purjealukset kuljettivat teollisuustavaroita, kuten viljaa, jauhoja ja viinaa Pohjois-Tromssan asukkaille. Matka Bergenin ja Tromssan välillä kesti tavallisesti kolmesta neljään viikkoa. Myöhään syksyllä purjealukset tulivat Tromssasta Maarnuoraan mukanaan ruokatavaraa, ja ne vedettiin talveksi kuiville. Maarnuoran alukset olivat niin isoja, että tarvittiin sata miestä alusten saamiseksi maalle, ja työ kesti 3-4 päivää.
Viimeisin Nordstjernen-alus valmistui vuonna 1812. Se oli myös viimeinen lajiaan joka purjehti Bergeniin ennen kuin kaupankäynti niiden avulla loppui, koska höyrylaivat 1850-luvulla vähitellen korvasivat ne. Historia ketoo myös, että Maarnuora oli viimeisimpiä kauppapaikkoja, joka vielä kävi kauppaa purjelaivoilla. Maarnuoran suuruuden ajat osuivat myös vähän aikaisempaan ajankohtaan alueen muihin kauppapaikkoihin verrattuna.
